Itseoppineiden taiteilijoiden etsintä käynnistyi Suomessa vuonna 1998 projektissa, jonka toteuttajina olivat Maaseudun Sivistysliitto ja Kaustisella toimiva Kansantaiteenkeskus.Tekijöitä löytyi lähes 300. Alueellisten kartoitusten myötä luku on kasvanut useilla sadoilla. Heidän taidettaan on esitelty vuodesta 2000 lähtien näyttelyissä ja julkaisuissa. Näyttelyt ovat vaihtelevin sisällöin kiertäneet kotimaan lisäksi Lontoossa, Budapestissa, Tallinnassa, Laurinossa Italiassa, Moskovassa, Pariisissa ja Neuhardenburgissa (lähellä Berliiniä). Tämän vuoden keväällä ja kesällä ITE-taidetta on esillä kattavasti Tanskan Randersissa.

Kesällä 2005 Suomessa koettiin nykykansantaiteen läpimurto, kun ITE-taide oli esillä Helsingissä Nykytaiteen museo Kiasmassa koko kesän kestäneessä kansainvälisessä outsider-taiteen näyttelyssä.

Ammattitaiteen ulkopuolella on aina kukoistanut omaperäistä ja itsenäistä taiteellista ilmaisua. Ilmiöt pysyivät kauan piiloteltuina ja vähäteltyinä. Viime vuosisadan alun modernistit katsoivat, että eurooppalaisesta korkeataiteesta on kadonnut ilmaisun luonnollisuus. He käänsivät katseensa ryhmiin, joita kulttuurin vaikutukset eivät vielä olleet 'pilanneet', esimerkiksi lapsiin ja 'primitiivisiin' kansoihin. Vähitellen huomio kiinnittyi myös itseoppineisiin taiteilijoihin.

Virallisen taiteen marginaalialueista on vakiintunut käyttöön monenlaisia ilmauksia - outsider art, art brut, raw art, contemporary folk art tai self taught art. Kun nykykansantaiteilijoiden teoksia vuonna 2000 esiteltiin Suomessa ensimmäistä kertaa, ryhdyttiin suomalaisten itseoppineiden taiteilijoiden teoksia kutsumaan ITE-taiteeksi. Termi tulee sanoista Itse Tehty Elämä - ITE. Se korostaa jokaisen mahdollisuutta ja oikeutta olla taiteessa luova ja aktiivinen. Se kuvaa hyvin myös tekijöiden omaperäistä elämäntapaa, josta taiteen tekeminen on yksi osa.

Teoksia leimaa oivaltamisen ilo, huumori ja arkielämästä kumpuava luovuus, mutta myös ajankohtaisiin asioihin tarttuminen, kriittisyys ja protestihenkisyyskin.

ITE-taiteilijat ovat sovinnaisuuksista vapaita oman tiensä kulkijoita. He tekevät taidettaan mitä moninaisimmin tavoin, materiaaleja ja tekniikoita oivaltavasti yhdistellen. Usein koko heidän elämänpiirinsä ja elämäntapansakin ovat käsitettävissä taiteeksi. Harva tekijöistä kuitenkaan puhuu taiteesta. Kyse on omaksi iloksi tekemisestä, tekemisen vimmasta ja kokeilemisen innosta.

ITE-taiteen muodot ovat monet. Teokset voivat olla veistoksia, maalauksia, piirroksia, käyttöesineitä, itse keksittyjä soittimia, tatuointeja, puutarhoja, istutuksia, maisemia, arkkitehtuuria, keksintöjä, koristeltuja koneita tai laitteita jne. Materiaalien kirjo on uskomattoman kekseliäs, ja monesti muille arvoton ruosteinen metalliromu, muhkurainen kivi tai harmaantunut laudanpätkä saa ITE-veistoksen hahmossa uuden elämän.
ITE-taiteen aiheet kumpuavat kansanelämästä, historiasta, päivänpolitiikasta tai vaikkapa eksoottisista eläimistä, saduista ja tarinoista. Luonteenomaista teoksille on esittävyys. Tyypillisiä aiheita ovat esimerkiksi eläimet ja julkisuuden henkilöt - joko näköishahmoina tai fantasian värittäminä luomuksina. Usein teokset sisältävät kantaaottavia viestejä, jotka tekijä painokkaasti julistaa muillekin. Älykäs oivallus ja huumori ovat ITE-taiteen tunnusmerkkejä.

Suomalaista nykykansantaidetta eli ITE-taidetta on esitelty vuodesta 2000 näyttelyissä ja julkaisuissa valtakunnallisesti ja alueellisesti joko Maaseudun Sivistysliiton toteuttamana tai sen kanssa yhteistyössä. Ne pohjautuvat suureen kansalliseen Itse Tehty Elämä (ITE) -projektiin (1998-2000), jota on täydennetty alueellisilla etsintähankkeilla vuodesta 2002 alkaen. Alueellisia hankkeita on tehty Varsinais-Suomessa, Pohjanmaan rannikkoalueella, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa.

Alueellinen kartoitus käynnistyi keväällä 2007 myös pohjoisessa Keski-Suomessa. Esiselvityksessä tehtiin yhteensä 49 taiteilijakäyntiä, joista 20:tä voi pitää merkittävänä ITE-taiteen kohteena - yksittäisenä tekijänä tai taideympäristönä tai kiinnostavana ITE-henkisenä matkailutuotteena.

Tulosten perusteella pohjoinen Keski-Suomi on hedelmällistä nykykansantaiteen aluetta, jossa luovuus kukoistaa rikkaasti ja monipuolisesti. Arjen luovuus luo yhteisöllisyyttä, antaa ihmisille sisältöä elämiseen ja itsensä omaperäiseen ilmaisemiseen. ITE-taiteella on pohjoisessa Keski-Suomessa myös matkailullista merkitystä.

Esiselvityksen tulosten pohjalta projekti verkottuu yli valtakunnan rajojen. Yhteistyötä tehdään muuan muassa virolaisen Jõgevamaa Koostekogun kanssa. Myös yhteistyö eteläisen Keski-Suomen kanssa mahdollistunee vuonna 2009.

Esiselvitystyö sai jatkoa tämän vuoden keväällä alkaneessa ja vuoden 2009 lopussa päättyvässä Viisari LEADERin rahoittamassa kehittämishankkeessa. Hankkeen toteuttaa Maaseudun Sivistysliitto.

ITE Esillä pohjoisessa Keski-Suomessa -hanke koskee Viisari ry:n toiminta-alueen kymmentä kuntaa tai aluetta, jotka ovat Saarijärvi, Viitasaari, Pihtipudas, Kinnula, Kivijärvi, Kyyjärvi, Kannonkoski, Karstula, Pylkönmäki ja Äänekoskea ympäröivä maaseutu.
Hanke keskittyy alueella jo olemassa olevien ITE-taiteen kohteiden matkailulliseen käyttöön sekä alueen ITE-taiteen esittelyyn. Hankkeen myötä on odotettavissa, että pohjoisesta Keski-Suomesta löytyy aiemmin tuntemattomia ITE-taiteen tekijöitä.
Hankkeen aikana järjestetään alueen nykykansantaidetta esitteleviä näyttelyitä, erilaisia tapahtumia sekä taidejulkaisu alueen ITE-taiteesta ja -taiteilijoista. Saarijärven museon VAPAAT KÄDET - ITE -näyttely (18.6.-7.9.2008) on osa ITE Esillä -hankkeen toimintaa.

Lisätietoja: Elina Vuorimies, Maaseudun Sivistysliitto, projektikoordinaattori, p. 06-888 6665, 040-86 444 75, elina.vuorimies@kaustinen.fi

Saarijärvellä matkailukohteita ovat Matti Rutasen Maapallopatsas Mahlulla, Helmer Selinin ja Häkkilän kyläläisten Raivaajapatsas sekä Pienviljelijänmuistomerkki Hirvaanmäessä.

Kinnulassa sijaitseva Vihtori Storckin perinneateljee on jo valmis matkailukohde, mutta museo kaipaa perusinventointia, tutkimusta ja aineistojen uloskirjoittamista. Kinnulan kunnan keskustassa on myös Storckin Heinämiehiä-veistos.

Pihtiputaan Elämäjärvellä 4-tien varressa on aina avoinna oleva Hiljentymiskirkko. Sen maalaukset ovat Pellervo Lukumiehen käsialaa. Kirkon historiatieto ei ole suuren yleisön luettavissa. Lisäksi paikka tunnetaan huonosti.

Viitasaaren merkittävin pysyvä ITE-taiteen nähtävyys on torilla seisova ja kesäisin vettä ruiskuttava Elis Räsäsen Wilma-veistos.

Pohjoisessa Keski-Suomessa on myös muutamia merkittäviä keräilijöiden kokoelmia, kuten Ilmo Pylvänäisen navettakokoelma Saarijärven Haarasenmäessä ja Eero Räihälän kokoelma Viitasaaren Keihärinkoskella.

Pohjoisen Keski-Suomen kuuluisimpia ITE-tekijöitä ovat muun muassa Suomea ulkomaillakin edustanut Aune Kinnunen Viitasaarelta, betonipuiston kotipihalleen kymmenisen vuotta sitten rakentanut äänekoskelainen Tarmo Kuusjärvi ja Äänekosken Hietamalle kotipihaansa veistospolun rakentanut Erkki Oksanen.