Valtioiden välisen sotien voidaan katsoa syntyneen elinkeinojen ja kulttuurien ehittymisen kautta: erityisesti maanviljelyn käyttöönotto synnytti tuotannoltaan ja arvoiltaa eriytyneen yhteiskunnan. Tällaisen yhteiskunnan yleistyminen loi monia jännitteitä sekä hteiskuntien sisällä että eri yhteiskuntien välillä. Tarvittiin organisoitu väkivaltakoneisto eli sisäi­stä uhkaa varten poliisi ja ulkoista uhkaa varten sotaväki. Suo­men alueelle sodan toiva­t turkisten tuotantoalueesta kilpailevat hyvin organisoituneet naapurisuurvallat - Ruotsi ja Venäjä. Tuolloin Suomeen ei vielä ollut syntynyt omia valtiollisia rakenteita.
 
Suurvaltojen kilpailun seurauksena sisämaakin oli lukuisten sotaretkien kohteena - vasta Pähkinäsaaren rauha takasi aluee­lla pitkän rauhankauden. Merkittävimmät sotaan liittyvät väkivaltaisuudet koettiin seutukunnalla vasta 1595 Nuijasodan yhteydessä. Tuolloin pitkän sotajakson jälkeen edelleen jatkuva raskas sotilaiden ylläpito aiheutti väestön kapinaan nousun. Ensiuhriksi joutui Kivijärvellä Upplannista alueelle sijoitettu huovi Hannu Niilonpoika ja hänen kolme renkiään, jotka survottiin armotta jäähän tehtyyn avantoon. Seuraavat surmat tapahtuivat Saarenkylässä, josta pääsi huo­veja karkuun ilmoittamaan alkavasta kapinasta. Huovien kostoretkellä Kivijärvelle ryöstöjen ja raiskausten yhteydessä kuoli ainakin yksi poika.

Lylyharjun muistomerkit. Vanhan Pyyrinlahti-Kurenlahti -kirkkotien varrella parin kilometrin päässä Konginkankaan Liimattalan kylästä on kauppias Vilho Mäilän ja Liimattalan kyläläisten pystyttämä
muistomerkki,joka palauttaa mieliin kaksi taistelua näillä tienoilla.
Kurikkaharjun taistelu Nuijasodan aikana 1596 ja Huosiaismäen taistelu 7.4.1714 Isonvihan aikana.

Kuvaaja: Saarijärven museo, Olavi Lahtela.