Suomen sodan (1808-1809) aikana Saarijärvi joutui jälleen kokemaan raskaan miehityksen. Jo kuukauden kuluttua sodan syttymisestä saapuivat ensimmäiset venäläisjoukot Saarijärvelle. Joukot pyrkivät Vaasaan. Ruuan ja rehun puute sekä ankara kyyditys- ja majoitusrasite johti vihamielisyyksien puhkeamiseen - kahakat johtivat muutaman venäläisen kuolemaan. Rangaistukseksi paikallisten virkamiesten omaisuus tuhottiin ja muutamia muitakin taloja ryöstettiin. Myös Majuri Otto von Fieandtin 200 miestä järjesti alueella sotilaskuljetusten kaappauksia - Perhon väijytyksessä kaatui jopa satakunta vihollista. Sissitoiminta johti 500 miehen venäläisrykmentin siirtämiseen Saarijärvelle turvaamaan tärkeää yhteyttä rannikolle. Venäläiset aloittivat seudun jär-jestelmällisen ryöstämisen - viljan ja kotieläinten lisäksi vietiin tienvarsitaloista jopa kaikki irtain omaisuus.

Useita pahoinpideltiin ja jotkut kuolivat vammoihinsa. Pääosa väestöstä pakeni vihollisen terroria metsiin.

Karstulan taistelun muistomerkki Suomen sodan (1808-1809) aikana. Taistelu käytiin aamuvarhaisesta iltamyöhään.
Otto von Fieandt johti piippua poltellen joukkojaan ison kiven takana. Runossaan "Otto von Fieandt" Runeberg kuvaa kohtalokasta Karstulan taistelua.
Kuvaaja: Saarijärven museo, Kari Kotilainen.

Vuoden 1808 kesän etenemisvaiheen aikana pyrittiin venäläisten yhteydet katkaisemaan rannikolta savoon. Kimingin väijytyksen jälkeen ensimmäinen taistelu käytiin Kyyjärvellä Lintulahdella. 3.7.1808 jo aiemmin vahvistuksia saaneet venä­läisjoukot ryhtyivät tykistön tukemana hyökkäykseen Fieandtin asemia vastaan. Hyvän alkumenestyksen jälkeen tais-telu kääntyi kahden venäläispataljoonan yllätyshyökkäyksen takia suomalaisten jouk-kojen häviöksi. Fieandt joutui peräytymään taistellen - tappiot taisteluissa olivat runsaat 153 miestä, joista 25 kaatui. Pohjanmaalla kärsittyjen tappioiden jälkeen venäläiset vetäytyivät taisteluitta takaisin Saarijärvelle. Fieandtille  annettiin käsky edetä joukkoineen Saarijärvelle. Fieandtin miehittikin Kalmarin. Venäläiset siirsivät kuitenkin Saarijärvelle edelleen vahvoja uusia osastoja ja suomalaiset joutuivat perääntymään jälleen pohjoiseen.

Alavuden tappion jälkeen osa Saarijärven venäläisosastoista joutui palaamaan Jyväskylään päävarastojen suojaksi. Fiea­ndt päätti ryhtyä taisteluun etenevien venäläisten kanssa jo Karstulassa. Karstulan taistelu käytiin aamuvarhaisesta iltapimeään 21.8.1808. Venäläisiä lienee ollut taistelussa runsaat 4000 miestä ja suomalaisia noin 1250. Taistelussa pääjoukkojen taistellessa tykistön tukemina venäläiset onnistuiva­t lähettämään kaksi erillistä osastoa hyökkäämään suomalaisten asemin takaa päin. Fieandtin kokonaistappiot  olivat huomattavat - vain 354 miestä selvisi, men­etys oli siis noin 900 miestä. Fieandtin tappion tunnelmia on kuvannut  J.L. Runeberg Vänrikki Stoolin tarinoissa.

Useiden tappioiden jälkeen Ruotsi-Suomen joukot vetäytyivät pohjoiseen. Tappion seurauksena Suomi liitettiin autonomisena alueena Venäjään. Sodan aikana koko suurpitäjä oli välitöntä sotatoimialuetta ja sen pohjoisosassa käytiin kaksi suurta suomalaisten tappioon päätynyttä taistelua. Vihollisen terrori ja ryöstely oli ajanut väen pakosalle. Tuhon täydensi halla. Joka viides suurpitäjän asukkaista menehtyikin Suomen sodan aikana. Pääosa uhreista menehtyi kulkutauteihin - noin 50 ruotusotilaasta vajaa puolet palasi hengissä. Paikkakunnan väkivaltaisuuksissa kuoli lähes kymmenkunta pitäjäläistä. Myös aineelliset menetykset oliva­t suunnattomat.