Etusivu >> Koe Nae Ja Liiku >> Saarijarven Museo >> Saarijärvi-tietoutta >> Saarijarven Seurakunnan Historiaa
Saarijärven seurakunnan historiaa
Kirkon seutua vuonna 1868 Matti Kauppisen lyijykynäpiirroksessa
 
Kirkon seutua vuonna 1868 Matti Kauppisen lyijykynäpiirroksessa (Kuva: Saarijärven museo).

 

Suurin osa Keski-Suomesta kuului Hämeen keskiaikaisen maakunnan erämaihin vielä 1500-luvun alkupuolella. Myöhemmin 1500-luvulla savolainen uudisasutus alkoi idästä päin tunkeutua alueelle ja myös kruunun uuden politiikan päämääräksi tuli erämaiden asuttaminen. Hämeen uudisasutusalue muodostettiin omaksi seurakunnaksi vuonna 1560. Kirkko ja sen mukaan uusi pitäjä sai nimen Rautalampi. Myös Saarijärvi kuului silloin tähän laajaan lähes koko Pohjois-Hämeen erämaan käsittävään kirkkopitäjään, jonne oli täältä hankalat, lähes pariinsataan kilometriin nousevat matkat.

Vuonna 1593 Rautalammista erotettiin Laukaa itsenäiseksi kirkkopitäjäksi. Sen keskukseksi tuli Tarvaala, jonne rakennettiin uuden seurakunnan kirkko. Suurin osa Suur-Saarijärveä liitettiin Laukaaseen. Pitkien kirkkomatkojen vuoksi papiston oli kuljettava pitäjällä järjestämässä jumalanpalveluksia ja muita kirkollisia tilaisuuksia syrjäseutujen asukkaille.

Vuonna 1628 emäseurakunnasta erotettiin Palvasalmi kappeliseurakunnaksi. Muodollisesti Palvasalmi oli kymmenkunta vuotta Laukaan kappelina ennen kuin siitä tuli itsenäinen kirkkoherrakunta 1639. Palvasalmi lienee kuitenkin pian kappeliksi tulonsa jälkeen toiminut itsenäisen kirkkoherrakunnan tavoin. Saarijärvi-nimeä ryhdyttiin käyttämään vasta 1690. Seurakunnan koko oli silloin 10 peninkulmaa pohjoisesta etelään ja idästä länteen se ulottui Viitasaarelta Keuruulle asti.

Saarijärven seurakuntahistoriaa (pdf)